ReijoPaunonen Läpivalaisevia kirjoituksia päivänpolitiikan polttavista aiheista. Muutos ei tule puhumalla, vaan tekemällä.

Sähkönkuluttaja, uuden ajan torppari

  • Sähköenergia on hyvä renki mutta huono isäntä
    Sähköenergia on hyvä renki mutta huono isäntä
  • Tekniikan uusiminen maksaa maltaita. Kuluttaja maksaa.
    Tekniikan uusiminen maksaa maltaita. Kuluttaja maksaa.
  • S-siirron osuus 49,4%
    S-siirron osuus 49,4%

Tulla tupsahti sähkölasku. Yhteensä 134,96 € josta siirron osuus 68% ja itse energian osuus 31,8 %. Kun verot otetaan mukaan ovat maksuosuudet: vero 25%, siirto 49,4% ja kulutus 25,6%.

Kuten tiedämme, kuluttaja voi vaikuttaa sähkölaskuunsa ainoastaan energian hintaan ja sen alhaisen hinnan vuoksi siihenkin hyvin vähän. S-siirtomaksuun ei ole mahdollista vaikuttaa. Sähköverkkoyhtiöt ovat lailla suojatussa asemassa ja voivat hinnoitella sähkönsiirron mielensä mukaan, kunhan se on verkon ylläpidon ja uudistusten kannalta perusteltua. Sähkömarkkinalain 1.9.2017 mukaan verkonhaltija saa korottaa verkkopalvelumaksuja enintään 15 prosenttia korotusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana keräämiinsä maksuihin verrattuina. Käytännössä tuo 15 %:n korotusmahdollisuus tuplaa siirtomaksut jo 7 vuoden sisällä. Ovet tälle energiapolitiikalle on avannut sähköntoimitusvarmuuden vaatiminen ja lisääminen sekä EUn ohjeistukset kansallisesta energianhuollosta. Toimintaa valvoo energiavirasto.

Mitä luultavammin sähköverkkoyhtiöt tulevat pottinsa kotiuttamaan. Ovathan ne osakeyhtiöitä ja osakeyhtiön on tuotettava voittoa.

Kun kuluttajat ovat alkaneet säästää sähkönkulutuksessa, ovat myös s-yhtiöt tämän noteeranneet. Tämä tietää kassavirran heikkenemistä, joten on siirrytty perusmaksujen korottamiseen

Strategiana siis on, että vaikutetaan hintoja nostavasti juuri siihen kuluttajan kustannusosioon johon kuluttajalla itsellään ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa omalla toiminnallaan. 

Sähköverkkoyhtiöillä on loputon perustelujen arsenaali hintojen korottamiselle. Viranhaltijatahot valvontamekanismeineen eivät korulauseista huolimatta pysty tähän vastaamaan. Korotusperustelut menevät yleensä läpi ja kuluttajan etu jää toisarvoiseksi. On kysyttävä myös, haluavatko valvovat viranhaltijat todellisuudessa edes kovin tarkkaan valvoa, etenkin kun on kyse osakeyhtiöistä? Onhan kyseessä suuri bisnes ja takuuvarma verolähde niin kunnille kuin valtiollekin. Näiden kansallisten sääntelyviranomaisten toiminnasta on säädetty laissa ”Laki Energiavirastosta 5§

Sähköyhtiöiden taloudenhoito, kirjanpito ja kuntien äidinmaitosuhde on aivan oma maailmansa. Eikä tämä maailma ole aina sähkönkuluttajan edun mukainen. Jokainen toimija saa myös energiakakusta siivunsa. Myös ne kunnat jotka omistavat jakeluyhtiön toimialueillaan. Tuotto kunnille on mahdollistettu osinkojen muodossa. Joissakin yhtiöissä on jaettu jopa 10% osinkoja. Tämän lisäksi sähkömarkkinalain mukaisesti monopoliasemassa toimiva siirtoyhtiö saa ottaa itselleen viiden prosentin tuoton verkkoon investoimastaan pääomasta. Tämä kaikki tulee tietenkin kuluttajan maksettavaksi.

Aina osingon maksuun ei olisi todellisten talouslukujen ja laskelmien mukaan edes mitään edellytystä. Laskelmia voidaan kuitenkin tehdä monenlaisia ja esittää ne kuntien valtuustoille. Mikäli osinkotulot olisivat vuosien saatossa päätyneet sinne minne ne kuuluu, eli verkon ylläpitoon ja uudistamiseen, ei monessa yhtiössä nykymuotoista perustetta siirtomaksujen korottamiseen olisi olemassakaan. Sen sijaan verkon kunnon alas-ajo aloitettiin tarkoituksella jo vuosikymmeniä sitten. Porukkaa vähennettiin ja ulkoistettiin eri yhtiöille. Toimitusjohtajille oli tärkeää saada yhtiöt iskukuntoon talousnumeroiden valossa ja fuusioiden siintäessä jo auringonlaskussa.

Koko sähköbisnekseen liittyy monet yhteiskunnalliset tahot. Energiavirasto, kunnat, valtio, EU linjaukset ja myös tekninen kehitystoiminta. 

Sähkötekniikan professori Jarmo Partanen pitää siirtohinnoittelun muuttamista tehoperusteiseksi tärkeänä, jota ollaan jo valmistelemassa.

Uudistus palkitsisi kuluttajia, jotka käyttävät sähköä paljon mutta tasaisesti ja matalalla teholla” ”Kuluttajille halutaan antaa aikaa sopeuttaa laitteitaan ja sähkönkäyttöään uuteen hinnoittelumalliin. ”Asiakkaan veloitus perustuisi tällöin siihen, millaiseen tehonottoon hänen liittymänsä on mitoitettu. Häviäjät ovat niitä, joiden energiankulutus voi olla vähäinenkin, mutta joiden on varauduttava suuriin tehopiikkeihin.

Partanen tuo esille mallin, jossa akkuteollisuutta kehutaan ja sanotaan sen tuovan auvoisemmat ajat sähkönkuluttajille. Samoin sähköpiikkien eliminoimiseen tarjotaan energian varausjärjestelmiä.

Kaksoistariffin käyttö on vähentynyt koko ajan. Sähköbisnesteollisuus ja muut myötäjuoksijat ovat havainneet juuri tässä uuden iskun paikan. Palataan entiseen mutta uusin tekniikoin ja konstein.

Professori Pellinen ei tuo kuitenkaan minkäänlaisia laskelmia siitä, mitä hänen edustamansa energiapolitiikka tulisi maksamaan esim. tavalliselle omakotiasujalle.

Suurimmiksi kustannusten pullonkauloiksi muodostuisivat tekniset tilaratkaisut, sähköpääkeskusten muuttaminen vastaamaan uutta tekniikkaa, kaapeloint ja automaatio. Tämän lisäksi tulevat suunnittelu ja työkustannukset.

Pellisen tehoperustelu siirtomaksuun ontuu pahasti. Nykyisillä kuormituksilla omakotitalon pääsulakkeiden koon täytyy olla vähintään 3x25A. Nykyisessä hektisessä elämän tilanteessa on tavallisella perheellä harvoin mahdollisuutta kytätä sähkön käytön ajankohtaa, koska talous-sähkö muodostaa kokonais-s-kulutuksesta merkittävän osan.

Kuluttajan investoinnit uuteen järjestelmään eivät ikä päivänä toisi sijoituksia takaisin.

Sen sijaan tässä avautuu uusi rahastuskeino s-siirtoyhtiöille ja alan toimijoille.

Pellisen ajama linja on sähköyhtiöiden ja sähköbisneksen pussiin pelaamista ja EU lähtöisen energiapolitiikan intohimoista ajamista suomalaisten kuluttajien kustannuksella.

Missä se kuluttajan etu on, kun professori itsekin toteaa että -”Vaikka valmisteilla oleva uudistus tullee muuttamaan siirtohinnoittelun perusteita, se ei pienennä kuluttajien yhteisölle lankeavaa laskua”

 

Energiavankeudesta kärsivät kansalaiset, uuden ajan torppareita.

Aivan kuten torppariongelmissa, on nyt käsillä epämääräiset ongelmat ja järjestelmät jotka säätävät jokapäiväistä elämää. Energiapolitiikan taustavoimissa häärää joukkio, josta kuluttajalla on harvemmin mitään taustakäsitystä. Puhumattakaan, että Suomessa olisi kokonaisvaltaista kuluttajan edunvalvontaa.

Reijo Paunonen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Olisi mielenkiintoista saada ennakkotapaus: Jos irtisanoo liittymän, kaivaako yhtiö maakaapelit pois vai jäävätkö ne kiinteistön vaivaksi/hyödynnettäväksi?

Koska pois kaivamisesta tulee enemmän kustannuksia kuin saadun kuparin arvo, jäänevät kaapelit paikoilleen. Niitä voisi kätevästi hyödyntää erilaisissa pientuotannon projekteissa.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Jos liittymä irtisanotaan maksamattominen laskujen takia, ei siirtoyhtiö kaiva kaapeleita ylös ja olen epäileväinen että talonomistaja saisi ne seuraamuksitta ottaa omaan käyttöönsä.

Käyttäjän ReijoPaunonen kuva
Reijo Paunonen

Talojohto kuuluu sähköurakan piiriin ja on kiinteistön omaisuutta. Se tulee katujakokaapista ok-talon pääsulakkeille. Liitäntäkaapelin koon määrittelee s-jakeluyhtiö.

Pylväsratkaisussa talojohto kuuluu niin ikään kiinteistön omistukseen.
Rajapinta on pylvään huipussa, jossa esim riippukierrejohto (AMKA) liitetään alastulevaan talojohtoon.

Käyttäjän seppoviljakainen kuva
Seppo Viljakainen

Sattumalta minulla on ihan omaa kokemusta ko. asiasta .

Ostin tyhjän naapuritontin, jossa on sähköliittymä , ulkokeskus sähkötolpassa kiinni.

Ajattelin sulkea liittymän, siis irtisanoa, koska tarkoitukseni ei ole rakentaa ko. tontille lähivuosina.

Asia ei ollutkaan ihan yksinkertainen.
Muistaakseni vaihtoehdot meni jotenkin näin :

1. Älä tee mitään : maksat n. 20€ kuussa siirron perusmaksua.

2. Laita liittymä ´ jäähylle `, mittari haetaan pois , maksaa jokusen satasen , jäähymaksu muistaakseni kympin kuussa. Mittarin takaisin - tarvittaessa- asennus joitakin satasia.

3. Sano irti sopimus => mittari häviää ja jos oikein muistan myös kaapelointi keskukselle ( ilmalinja) , takaisin asennus sitten joskus tarvittaessa joitakin tuhansia euroja.

Statukseni" on tällähetkellä vaihtoehto ykkönen...

Käyttäjän ReijoPaunonen kuva
Reijo Paunonen

Seppo, Näin se menee.
Sähkön liittymäsopimus on eri asia kuin sähköntoimitussopimus.
Jotta sähköä tulee molemmat sopparit täytyy olla.
Yhtiö haluaa rahaa myös kylmillään olevasta s-linjasta, koska se myöskin on pidettävä sähköntoimituskunnossa koko ajan.

Käyttäjän Lauri-PekkaAlanko kuva
Lauri-Pekka Alanko

Sähkönsiirtomaksut ovat tämän päivän läänityksiä. Valta on myynyt veronkanto-oikeutensa vasalleille.

Käyttäjän ReijoPaunonen kuva
Reijo Paunonen

Jussi, "Niitä voisi kätevästi hyödyntää erilaisissa pientuotannon projekteissa"
Asia ei ole ihan yksiselitteinen. Energiavirasto valvoo s-tuotantoa ja on myöntänyt jo olemassaolevalle s-yhtiölle toimiluvat jakelualueellaan.
Yksittäinen talo liitettynä esim. agrekaattiin ei liene ongelma. Tarkempi tieto vaatisi hieman tutkimista missä tänään mennään.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Ideanahan ei ole myydä sähköä, vaan jakaa sitä esimerkiksi osuuskunnan jäsenille omakustannushintaan ja siten, ettei sähkö käy ko ihmisten tonttien ulkopuolella.

Esimerkki: Mierontiellä on 50 taloa vierekkäin. Kaikki, paitsi Mierontie 1 irtisanovat liittymänsä. Sen jälkeen Mierontie 1:ssä toimii yhteisö, joka voi ostaa sähköä halvalla ja yleensä ilman kuukausimaksua. Tuosta Mierontie 1:stä jaetaan 50 jäsenelle sähköä omakustannushintaan käyttäen kaapeleita, jotka ovat henkilöiden omalla maalla. Sähkölasku pienenee noin 1/3:aan.

Toinen mahdollisuus on naapurustossa jakaa sähköä tontilta toiselle omasta tuotannosta. Siinäkin ollaan koko ajan omalla maalla, ei käydä valtakunnanverkossa, eikä ilmeisesti teoriassa astuta monopolien varpaille - käytännössä kyllä.

Käyttäjän ReijoPaunonen kuva
Reijo Paunonen

Mielenkiintoinen skenaario. Mutta"...käyttäen kaapeleita, jotka ovat henkilöiden omalla maalla"

Talojohdotukset tulevat kiinteistöille katujakokaapeista, jotka taas sijaitsevat katujen varsilla ja ovat tiealueella jonka omistaa kunta (=maalla jota kiinteistöt eivät omista).
Kunnalla on taas omat sopimuksensa tielaueen käytöstä s-jakeluyhtiöiden kanssa.
Lisäksi jos Mierontie 1:stä jaetaan 50 talolle sähköä, tulee syöttäkaapeli mitoittaa äkkiä laskien 350Kva:n huipputehon mukaan. Tästäkin sitten tarvitaan eteen päin solmupiste (jakokaapisto) josta lopuille taloille s-energia jaetaan.
Tässä noin summittainen arvio tarvittavasta tekniikasta.
Eli silloin sille "omalle verkolle" alkaakin tulla hintaa.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama Vastaus kommenttiin #8

Tuo koskee vain kaupunkeja. Maalla myös taloille menevät tiealueet ovat poikkeuksetta yksityisten omistuksessa. Syöttökaapelinkaan mitoitus ei ole ongelma, koskapa sellaisen on sähköyhtiö jo maahan kaivanut. Kysymys on vain siitä, jättävätkö sen paikoilleen vai eivät.

Käyttäjän ReijoPaunonen kuva
Reijo Paunonen Vastaus kommenttiin #9

Puhut siis sähköyhtiön verkkokaapelista. En usko että, ylöskaivaminen on taloudellisesti järkevää. Ylöskaivu on tarkuutensa vuoksi työläämpää ja huomaamaton kaapelirikko myös mahdollinen.
Tosin sj (suurjännite) kaapelin ja pj (pienjännite) kaapelin hintakin poikkeaa toisistaan.
Mutta en tosiaan tunne tämänpäivän s-yhtiöiden menettelytapoja sen paremmin.

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa

:)

Asumisen osalta kerrostaloissa ja taloyhtiöissä tämä on mielenkiintoinen ilmiö.

Kaukolämpötalo kun maksaa suhteessa n.20% perusmaksuja ja 80% kulutusta (suhde riippuu talosta jonkin verran) sisältää nämä maksut myös alv-veron.

Taloyhtiöitä kannustetaan säästämään energiaa vaihtamalla kaukolämpö maalämpöön, no mitä tapahtuu?

Maalämpölaitteiston sähkölaskussa tämä uusi energiatuotannon kustannusjakauma on sähkölaskua katsellen about noin;
energia 42%, siirto=perusmaksua 31% ja energiaveroa 27%
ja nämä sisältää alv24%.

Huomoitavaa kun noita vertaillaan;
- sähköllä lämpönsä ja lämpimän veden tuottamisen eurokulun veron osuus on noin 27%+alv24%
- kaukolämmöllä lämpönsä ja lämpimän veden tuottamisen veron osuus on noin alv24%

Toisin sanoen jos siirryt sähkölämmitykseen maksat veroa kaukolämpöön verrattuna noin 27% enemmän. Eli kaikki mikä tulee alvin päälle.

Omituista on sekin että miksi alv maksetaan myös verosta,,siis energiaverosta? Eli tässä tapauksessa tuosta energiaveron 24% osuudesta on 24% alvia.

Omituista on myös sekin että miksi sähkön siirtohinta on korkeampi kuin kaukolämmön perusmaksu? Molemmathan on sen perusinfran kuluja,,, no yksi ero tässä on. Kaukolämpö on yleensä alueellinen,,eli käyttäjän käsissä paremmin koska se on kunnallinen. Taasen sähkönsiirtoja rykivä toimija on yleensä kansainvälinen osakeyhtiö.

Pikkasen energiaverotus siis kohtelee epäasiallisesti asukkaita/asumista,,no pikkusen ja pikkusen,,ehkä voisi sanoa että aika reilustikin epäasiallisesti.

---
Sähköä pitäisi tuottaa paikallisesti, niin siirtohintaa voitaisiin säädellä paikallisesti,,koska valtio ei pysty sitä kontrolloimaan, eli kyseessä on sitten että sähkön tuotanto pitäisi olla hajautettua, ei keskitettyä ydinvoimaa tai rajan yli ostettua sähkövoimaa.

Parashan olisi sähkö tuottaa omassa talossa. Kun vaan kehitykseen yhteiskunta satsaisi rahaa,,eikä kaikki mene noihin jättihankkeisiin.
(Siksi on helppo vastustaa ydinvoimaa,,mutta se on toinen aihe. )

Että kehittämään vaan insinöörit ja keksijät, paikallisia tuotantotapoja sähkön suhteen,,:)

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Itse olen tässä asiassa lähinnä valtion torppari, eikä vähiten hiilidioksidihumpan vuoksi. Vertaan tätä vuotta ja viime vuotta. Sähkönkulutukseni oletan samaksi kumpanakin vuonna ja saan sähkökuluni samaksi 1385 €/a (10,6 c/kWh), vaikka siirtomaksu alveineen on noussut, vastaavasti energiamaksu alveineen edullisen sopimuksen vuoksi pienentynyt. Jakauma 2017/2018 oli: verot 40,6% / 36,5%, siirto ilman alvia ja sähköveroa 27,2% / 32,5% ja sähköenergia ilman alvia 32,2% / 31,0%.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset