ReijoPaunonen Läpivalaisevia kirjoituksia päivänpolitiikan polttavista aiheista. Muutos ei tule puhumalla, vaan tekemällä.

"aalto-yliopiston" punainen lanka

  • "Juokaamme ja syökäämme, sillä huomenna kuolemme"
    "Juokaamme ja syökäämme, sillä huomenna kuolemme"

Psykoterapeutit Heli Pruuki ja Terhi Ketola-Huttunen ovat nostaneet esille kirjassaan Vihainen nainen -hyvä, paha aggressio- tärkeän yhteiskunnallisen näkökulman lapsen emotionaalisuuden vajeesta. Aina ei äidinrakkaus ole päällimmäisenä ja siihen liittyy tietenkin monia syitä, muun muassa äitinä jaksaminen.

Heli Pruukin mukaan äidit harjoittavat tutkimusten mukaan isiä enemmän emotionaalista väkivaltaa. Emotionaalinen väkivalta vaikuttaa lapseen. Emotionalisuuden vajeesta johtuen lapselta voi kadota usko ihmissuhteisiin, koska hän ei itse tunne olevansa rakastettu.

Vakava ongelma

Emotionaalisuuden puute vahingoittaa vakavasti lapsen kehitystä. Kun lapsen itsekunnioitus viedään, on luotu pohja tulevalle ihmistyypille, josta kasvaa joko tyranni tai alistettu ihmispoloinen jota kaikki ohikulkevat saavat tölviä mielensä mukaan. Tästä kasvatuksen perusvirheestä kasvaa myös koulukiusaajien joukko. Terveellä itsetunnolla ja kunnioituksella kasvavasta lapsesta tulee taas useimmiten täysipäinen itsensä, toiset ja ympäristönsä huomioon ottava empaattinen aikuinen. Kun lasten tunteista ja emotioista huolehditaan, niin erilaisista yhteisöistä kuten perheistä ja yhteiskunnasta tulee terveimpiä ja tasapainoisempia. Näin lujitetaan myös kansakunnan yhteenkuuluvuutta ja eheyttä. Solidaarisuutta.

Yhteenkuuluvuuden eteen vaaditaan työtä

Suomen yhteenkuuluvuuden malli on rakentunut pitkällä aikajänteellä ja yhteiskunnallisena tuloksena. Se ei ole syntynyt hetkessä, kuten ei talvisodan henkikään, eli juuri hädän, kuten erheellisesti usein luullaan. Tätä eheyttä alettiin luoda jo 1920 luvalla ja jatkettin 1930 luvulla tukeutuen monenlaisiin poliittisiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin.

Mikään hyvä ei kuitenkaan ole itsestään selvyys, vaan vaatii jatkuvaa ylläpitoa ja työtä. Kun tämä peruselementti (yhtenäisyys) unohdetaan, alkaa kansakunnan vastakkain asettuminen. Yhteenkuuluvuuden tunne katoaa.

Pitkään jatkuneen kansan yhteen kuuluvuuden rakennustyön telineet tuhottiin 1980-luvun lopulla kun Suomi houkuteltiin velkatissutteluun ja valuuttavarantojen hukkaamiseen. Holkerin hallitus onnistui sumuttamaan suomalaisia. Kaikki tapahtui presidentti Koiviston siunaavien käsien alla. SDP:lle varattiin merkittävä rooli. Kyseiset tapahtumat sysäsivät massatyöttömyyteen. Kansakunta alkoi taas pirstaloitua. Tämä prosessi jatkuu yhä.

Seuraukset tässä ajassa

Tämän kyseisen kehityksen mätiä hedelmiä joudumme nauttimaan nyt joka päivä. Eikä vähiten lukemattomina inhimillisinä kärsimyksinä 1990 alusta saakka. 

Luottamus yhteiskunnalliseen päätäksentekoon ja politiikkaan on rapautunut pahasti. Moni kokenut poliitikko on lyönyt hanskat tiskiin. Tilalle on astumassa noviiseja, ja kokemattomia pintaliitäjiä vallanhimoineen. Uusia puolueita syntyy kuin sieniä syksyiseen metsään.

Kun linjat hämärtyvät, ja henki loppuu niin temput alkavat. Näin ollen kannatuksensa syövereissä kamppailevat puolueet ovat omaksuneet uudet keinot ja trendit.

Temppuilusta on ”aalto-yliopiston” Tukholman performanssi juuri oiva esimerkki.

Tämä liittyy juuri alussa esille ottamaani lasten ja miksei nuortenkin emotionaalisuus-vajeeseen.

Omien nautintojen, hedoismin ja itsekkyyden korostamisella vaikutetaan erityisesti nuoriin äiteihin ja isiin. Nähtävästi pinnalliseen käsitykseen perheen luonteesta tulisi ”aalto-yliopiston” mukaan kuulua Minä-Minä-mentaliteetti. Tätä ns modernin nyky-ydinperheen mentaliteettia ja mielialaa ovat muokanneet ennen muuta markkinavoimat. Nautinto ja mielihyvä ovat nousseet keskeisiksi ihmisten arjessa.

Sattumaa ei tässä ole.

Itsekkyyden ja nautinnollisuuden korostaminen ei ole toki pelkkää sattumaa. Se on tarkoin harkittua poliitista toimintaa. Vallitsevat kulttuuriset arvot ovat sosiaalisen järjestyksen perusta. Tätä kautta ihmiset hyväksyvät yhteiskuntajärjestyksen ja esivallan. Jos tämä kytkös rapautuu, niin auktoriteettien valta haihtuu kuin syysaamuinen usva.

Itse kunkin nautintojen korostaminen on modernin vallanvaihdon nykymuoto ja temppu vailla vertaa. Hyvin onnistuessaan se rapauttaa koko kansanvaltaisen, demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen.

Kannattaa muistaa muinaisen rikkaan antiikin Rooman ylimistön nautinnonhaluisuus ja ennen kaikkea juuri se, mikä siitä oli seurauksena.

Reijo Paunonen

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset